Immuunitrombosytopenia (ITP, aiemmin idiopaattinen trombosytopeeninen purppura) – verihiutaleiden puutos, johon liittyy lisääntynyt verenvuototaipumus, "tuki" homeopatia tohtori Banerjin mukaan

Dr. Banerjin protokollat

Immunitrombosytopenia (ITP, aiemmin idiopaattinen trombosytopeeninen purppura) – verihiutaleiden puute, johon liittyy lisääntynyt verenvuototaipumus

Immunitrombosytopenia (ITP), jota aiemmin kutsuttiin nimellä idiopaattinen trombosytopeeninen purppura , on hankinnainen sairaus, jossa trombosyyttien (verihiutaleiden) määrä veressä on vähentynyt.

Trombosyytit ovat välttämättömiä verenvuodon tyrehdyttämiselle. Siksi voimakas trombosytopenia voi lisätä verenvuototaipumusta.

Nykyään käytetään pääasiassa termiä immunitrombosytopenia , koska tiedetään, että immunologisilla mekanismeilla on keskeinen rooli tässä sairaudessa.

Mitä ITP:ssä tapahtuu?

ITP:ssä immuunijärjestelmä hyökkää elimistön omia trombosyyttejä tai niiden muodostumiseen osallistuvia rakenteita vastaan.

Tämä voi johtaa:

• trombosyyttien nopeutuneeseen hajoamiseen

• vähentyneeseen trombosyyttituotantoon luuytimessä

• kokonaisuudessaan selvästi alentuneeseen trombosyyttimäärään

.

Hajoaminen tapahtuu muun muassa pernassa ja muilla mononukleaarisen fagosyyttijärjestelmän alueilla.

Tyypilliset oireet

Oireet riippuvat muun muassa trombosyyttimäärästä ja yksilöllisestä verenvuototaipumuksesta.

Mahdollisia ovat:

• pienet pistemäiset ihoverenvuodot (petekiat)

• suuremmat ihoverenvuodot (purppura)

• epätavallisen runsaat mustelmat

• nenäverenvuoto

• ienverenvuoto

• pitkittyneet verenvuodot pienten vammojen jälkeen

• voimistuneet kuukautisverenvuodot

• limakalvojen verenvuodot

Joillakin ihmisillä on selvästi alentuneesta trombosyyttimäärästä huolimatta vain vähän tai ei lainkaan oireita.

Petekiat ja purppura

Petekiat ovat pieniä, pistemäisiä verenvuotoja ihoon. Niitä ei tyypillisesti saa painettua pois painamalla.

Suurempia laaja-alaisia ihoverenvuotoja kutsutaan purppuraksi tai ekkymooseiksi.

Tällaisia muutoksia voi esiintyä ITP:ssä, mutta ne eivät ole sille spesifisiä. Myös muut hyytymishäiriöt, infektiot, lääkkeet tai hematologiset sairaudet voivat aiheuttaa samankaltaisia ihomuutoksia.

Akuutti ja krooninen ITP

Lapsilla ITP ilmaantuu melko usein infektion jälkeen ja voi parantua spontaanisti muutaman kuukauden kuluessa.

Aikuisilla pidempään jatkuva tai krooninen kulku on yleisempää.

Keston mukaan erotetaan vasta diagnosoitu, pysyvä ja krooninen ITP.

Primaarinen ja sekundaarinen ITP

Primaarissa ITP:ssä ei ole muuta selvästi taustalla olevaa sairautta.

Sekundaarinen immunitrombosytopenia voi esiintyä yhteydessä muihin sairauksiin tai tekijöihin, esimerkiksi:

• autoimmuunisairaudet, kuten systeeminen lupus erythematosus

• tietyt virusinfektiot

• HIV

• hepatiitti C

• tietyt lymfaattiset tai hematologiset sairaudet

• jotkin lääkeaineet

Siksi diagnostiikkaan kuuluu myös mahdollisten sekundaaristen syiden etsiminen.

Trombosytopenia ei tarkoita automaattisesti ITP:tä

Alentuneella trombosyyttimäärällä voi olla lukuisia muita syitä.

Niihin kuuluvat muun muassa:

• Lääkkeet

• vakavat infektiot

• maksasairaudet

• suurentunut perna

• luuytimen sairaudet

• vitamiinin puutostilat

• tromboottinen trombosytopeeninen purppura (TTP)

• disseminoitunut intravaskulaarinen koagulaatio (DIC)

• raskauden yhteydessä esiintyvät trombosytopeniat

Nämä sairaudet voivat osittain vaatia täysin erilaista ja kiireellistä hoitoa.

Diagnoosi

ITP:n diagnoosi on olennaisesti poissulkudiagnoosi.

Selvittelyyn voivat kuulua:

• täydellinen verenkuva

• verihiutaleiden toistuva määrittäminen

• veren sivelyvalmisteen tutkiminen

• hyytymistekijät

• maksa- ja munuaisarvot

• tiettyjen infektioiden tutkiminen

• mahdollisten autoimmuunisairauksien selvittäminen

• käytössä olevien lääkkeiden tarkistaminen

Valikoiduissa tapauksissa voidaan tarvita muita hematologisia tutkimuksia, mukaan lukien luuydintutkimus.

Pseudotrombosytopenia

Odottamattoman alhaisen verihiutalemäärän yhteydessä tulisi myös sulkea pois niin kutsuttu pseudotrombosytopenia .

Tällöin verihiutaleet paakkuuntuvat verinäytteessä, jolloin laboratoriolaite näyttää virheellisesti liian alhaista verihiutalemäärää.

Hoito

Jokainen ITP-potilas ei tarvitse välittömästi lääkehoitoa.

Päätös ei riipu pelkästään yksittäisestä verihiutalearvosta, vaan erityisesti seuraavista:

• verenvuodon merkit

• verihiutalemäärän taso

• ikä

• liitännäissairaudet

• lääkkeiden käyttö

• yksilölliset verenvuotoriskit

• suunnitellut leikkaukset tai toimenpiteet

Vähäisen verenvuototaipumuksen yhteydessä kontrolloitu seuranta voi tietyissä tilanteissa riittää.

Kortikosteroidit ja immunoglobuliinit

Jos hoito on tarpeen, voidaan erityisesti käyttää kortikosteroideja .

Suuremman verenvuotoriskin yhteydessä tai jos verihiutaleiden nopea nousu on tarpeen, voidaan käyttää laskimonsisäisiä immunoglobuliineja (IVIG) .

Vaikutus voi alkaa nopeasti, mutta on usein ajallisesti rajoittunut.

Muut hoitovaihtoehdot

Pysyvässä tai kroonisessa ITP:ssä on käytettävissä muita hoitoja, esimerkiksi:

• trombopoietiinireseptorin agonistit

• rituksimabi

• muut immunomoduloivat tai immunosuppressiiviset hoidot

• valikoiduissa tapauksissa splenektomia

Valinta perustuu yksilölliseen taudinkulkuun ja hyöty-haitta-profiiliin.

Verihiutalesiirto

ITP:ssä verihiutalesiirtoa ei tehdä rutiininomaisesti pelkästään alhaisen verihiutalemäärän vuoksi.

Yhteydessä henkeä uhkaaviin tai vakaviin akuutteihin verenvuotoihin verihiutaleet voivat kuitenkin olla tarpeen yhdessä muiden spesifisten toimenpiteiden kanssa.

Lääkkeet ja verenvuotoriski

Voimakkaassa trombosytopeniassa verihiutaleiden toimintaan tai veren hyytymiseen vaikuttavat lääkkeet voivat lisätä verenvuotoriskiä entisestään.

Näitä ovat esimerkiksi:

• asetyylisalisyylihappo (ASA)

• tietyt tulehduskipulääkkeet

• antikoagulantit

Se, tulisiko tällaiset lääkkeet lopettaa, välttää vai jatkaa niiden käyttöä, on ratkaistava yksilöllisesti lääketieteellisin perustein. Määrättyjä verenohennuslääkkeitä ei tule lopettaa omatoimisesti.

Vaikeiden verenvuotojen vaara

Useimmille ITP-potilaille ei kehity henkeä uhkaavia verenvuotoja. Erittäin voimakkaassa trombosytopeniassa riski kuitenkin kasvaa.

Erityisen pelättyjä ovat:

• vaikeat maha-suolikanavan verenvuodot

• voimakkaat limakalvoverenvuodot

• kallon sisäiset verenvuodot

Aivoverenvuoto on harvinainen, mutta se on henkeä uhkaava komplikaatio.

ITP raskauden aikana

Immuunitrombosytopenia voi esiintyä myös raskauden aikana tai tulla ensi kertaa diagnosoiduksi silloin.

Se on erotettava muista raskaudenaikaisen trombosytopenian syistä.

Hoito toteutetaan vaikeusasteen mukaan tiiviissä yhteistyössä synnytysopin ja hematologian kesken.

Dr. Banerjin mukainen homeopatia

Homeopatiassa Dr. Banerjin mukaan verenvuototaipumuksessa, purpurassa ja erilaisissa hematologisissa vaivoissa käytetään Banerji-protokollien mukaisesti määritettyjä homeopaattisia lääkeaineita ja potensseja.

Luotettavaa verihiutalemäärän normalisoitumista, taustalla olevan immuunitrombosytopenian hoitoa tai vaikeiden verenvuotojen estämistä homeopaattisilla lääkeaineilla ei ole tieteellisesti osoitettu.

Välttämätöntä hematologista seurantaa sekä hoitoa kortikosteroideilla, immunoglobuliineilla tai muilla spesifisillä hoidoilla ei saa korvata homeopaattisilla lääkeaineilla eikä viivyttää niiden avulla.

Tärkeä huomautus

Jos esiintyy voimakkaita tai tyrehtymättömiä verenvuotoja, verta oksennuksessa tai ulosteessa, voimakkaita limakalvoverenvuotoja, äkillistä erittäin voimakasta päänsärkyä, näköhäiriöitä, puhehäiriöitä, halvausoireita, tajunnan muutoksia tai merkittävän päävamman jälkeen voimakasta trombosytopeniaa on välitön lääketieteellinen selvitys tarpeen.

Äskettäin todettu merkittävä trombosytopenia tulisi lähtökohtaisesti selvittää lääketieteellisesti tai hematologisesti, sillä ITP:n lisäksi myös muut hoitoa vaativat syyt voivat tulla kyseeseen.

Tämän sivun tiedot on tarkoitettu ainoastaan yleiseen tiedottamiseen, eivätkä ne korvaa lääkärin neuvontaa, diagnoosia tai hoitoa.

Ainesosat: Hamamelis virg., Arnica montana, Kalium mur., Ferrum phosph., Crotalus horridus, Medorrhinum