Krooninen munuaisten vajaatoiminta (krooninen munuaistauti, CKD) – munuaisten toiminnan etenevä heikkeneminen "tuki" homeopatia tohtori Banerjin mukaan

Dr. Banerjin protokollat

Krooninen munuaisten vajaatoiminta (krooninen munuaissairaus, CKD) – munuaisten toiminnan etenevä heikkeneminen

Krooninen munuaisten vajaatoiminta tarkoittaa vähintään kolme kuukautta kestävää munuaisten toiminnan vauriota tai heikkenemistä. Nykyään käytetään usein kattavampaa käsitettä krooninen munuaissairaus (Chronic Kidney Disease, CKD) .

Sairaus voi edetä hitaasti monien vuosien ajan ja jää varhaisissa vaiheissa usein huomaamatta. Selkeitä oireita ilmaantuu usein vasta, kun munuaisten toiminta on selvästi heikentynyt.

Munuaiset eivät pysty enää suoriutumaan tehtävistään yhtä hyvin. Näihin kuuluvat erityisesti aineenvaihduntatuotteiden erittyminen sekä nesteiden, elektrolyyttien, happo-emästasapainon ja verenpaineen säätely.

Yleiset syyt

Kroonisen munuaisten vajaatoiminnan tärkeimpiin syihin kuuluvat:

• diabetes mellitus

• pitkäaikainen korkea verenpaine

• diabeettinen munuaissairaus

• krooniset glomerulonefriitit

• polykystiset munuaissairaudet

• krooniset virtsanpoistumisen häiriöt

• toistuvat tai vaikeat munuaissairaudet

• autoimmuunisairaudet

• munuaisten verisuonisairaudet

• synnynnäiset munuaissairaudet

• tiettyjen lääkkeiden tai muiden munuaisille haitallisten aineiden aiheuttama pitkäaikaisvaurio

Useita riskitekijöitä voi olla samanaikaisesti.

Munuaisten tehtävät

Terveet munuaiset huolehtivat monista elintärkeistä toiminnoista:

• aineenvaihduntatuotteiden erittyminen

• vesitasapainon säätely

• natriumin ja kaliumin säätely

• happo-emästasapainon säätely

• osallistuminen verenpaineen säätelyyn

• erytropoetiinin tuotanto verenmuodostusta varten

• D-vitamiinin aktivoiminen

• kalsium- ja fosfaattitasapainon säätely

Munuaisten vajaatoiminnan edetessä muutoksia voi siksi ilmaantua moniin elinjärjestelmiin.

eGFR – munuaisten toiminnan arviointi

Tärkeä laboratorioarvo on arvioitu glomerulussuodatusnopeus (eGFR).

Krooninen munuaissairaus jaetaan eGFR:n perusteella eri kategorioihin:

• G1: eGFR ≥ 90 ml/min/1,73 m²

• G2: eGFR 60–89

• G3a: eGFR 45–59

• G3b: eGFR 30–44

• G4: eGFR 15–29

• G5: eGFR alle 15 ml/min/1,73 m²

G1- tai G2-alueen eGFR ei yksinään tarkoita kroonista munuaissairautta. Lisäksi on oltava viitteitä munuaisvauriosta, esimerkiksi jatkuva albuminuria tai rakenteellisia muutoksia.

Albuminuria ja proteinuria

eGFR:n lisäksi virtsan mukana erittyvä valkuainen on erityisen tärkeä arvioinnin kannalta.

Lisääntynyt albuminin erittyminen voi olla varhainen merkki munuaisvauriosta.

Usein määritetään albumiini-kreatiniini-suhde (ACR) virtsasta.

Albuminuria jaetaan tavallisesti seuraaviin luokkiin:

• A1: normaali tai lievästi lisääntynyt

• A2: kohtalaisesti lisääntynyt

• A3: voimakkaasti lisääntynyt

Mitä voimakkaampi albuminuria ja mitä alhaisempi eGFR, sitä suurempi on yleensä riski munuaissairauden etenemiselle ja sydän- ja verisuonitaudeille.

Oireet

Varhaisissa vaiheissa krooninen munuaisten vajaatoiminta aiheuttaa usein ei oireita tai vain epäspesifejä oireita.

Toiminnan heikentyessä voi esiintyä:

• väsymystä ja suorituskyvyn laskua

• keskittymisvaikeuksia

• ruokahaluttomuutta

• pahoinvointia

• kutinaa

• lihaskramppeja

• turvonneita jalkoja ja nilkkoja

• nesteen kertymistä

• kohonnutta verenpainetta

• virtsamäärän muutoksia

• hengitysvaikeuksia nesteen ylikuormituksen yhteydessä

• kalpeaa ihoa anemian vuoksi

• yleistä heikkoutta

Oireiden voimakkuus ei aina vastaa suoraan munuaisten toimintahäiriön laajuutta.

Kohonnut verenpaine ja krooninen munuaisten vajaatoiminta

Kohonnut verenpaine ja munuaissairaudet vaikuttavat toisiinsa.

Pysyvästi kohonnut verenpaine voi vaurioittaa munuaisten verisuonia ja munuaiskeräsiä. Samanaikaisesti heikentynyt munuaisten toiminta voi edelleen nostaa verenpainetta.

Hyvä verenpaineen hallinta on siksi yksi tärkeimmistä toimenpiteistä monien kroonisten munuaissairauksien etenemisen hidastamiseksi.

Diabetes ja krooninen munuaisten vajaatoiminta

Diabetes mellitus on yksi yleisimmistä kroonisten munuaissairauksien syistä.

Pitkään koholla oleva verensokeri voi vaurioittaa munuaisten hienoja suodatusrakenteita ja johtaa albuminuriaan, proteinuriaan ja munuaisten toiminnan asteittaiseen menetykseen .

Säännölliset eGFR- ja virtsan albumiinierityksen seurannat ovat siksi erityisen tärkeitä diabeetikoille.

Vesi- ja elektrolyyttitasapainon häiriöt

Edenneessä munuaisten vajaatoiminnassa munuaiset eivät enää pysty riittävästi säätelemään vettä ja elektrolyyttejä.

Mahdollisia seurauksia ovat:

• nesteen kertyminen

• ödeemat

• kohonnut verenpaine

• natriumtasapainon muutokset

• kohonnut kalium (hyperkalemia)

• happo-emästasapainon häiriöt

Voimakas hyperkalemia voi aiheuttaa vaarallisia sydämen rytmihäiriöitä.

Renaalinen anemia

Munuaiset tuottavat hormonia erytropoetiini, joka stimuloi punasolujen muodostumista luuytimessä.

Edenneessä kroonisessa munuaissairaudessa erytropoetiinin tuotanto voi vähentyä.

Tämän seurauksena voi syntyä renaalinen anemia , johon liittyy:

• väsymystä

• suorituskyvyn laskua

• kalpeutta

• hengästyneisyyttä

• heikentynyttä fyysistä suorituskykyä

Ennen spesifistä hoitoa on otettava huomioon myös muut anemian syyt, erityisesti raudanpuute.

Kalsium-, fosfaatti- ja luuaineenvaihdunta

Krooniset munuaissairaudet voivat muuttaa kivennäis- ja luuaineenvaihduntaa.

Mahdolliset muutokset koskevat:

• fosfaattia

• kalsiumia

• D-vitamiinia

• parathormonia

Pitkällä aikavälillä tästä voi aiheutua luumuutoksia ja verisuonten kalkkeutumista. Tätä kokonaisuutta kutsutaan nimellä CKD-MBD – Mineral and Bone Disorder kroonisessa munuaissairaudessa .

Diagnoosi ja seuranta

Tutkimuksiin tai seurantaan voivat kuulua:

• kreatiniini

• eGFR

• urea

• natrium

• kalium

• kalsium

• fosfaatti

• bikarbonaatti tai happo-emästasapaino

• verenkuva

• raudan tila

• albumiini

• virtsan tutkimus

• albumiini-kreatiniini-suhde

• proteiinin määritys virtsasta

• verenpaineen seuranta

• munuaisten ja virtsateiden ultraääni

Epäillystä syystä riippuen voidaan tarvita lisätutkimuksia tai tietyissä tapauksissa munuaisbiopsia olla tarpeen.

Hoito

Hoito määräytyy syyn, vaiheen ja liitännäissairauksien mukaan.

Tärkeitä hoidon tavoitteita ovat:

• munuaisvaurion etenemisen hidastaminen

• verenpaineen hallinta

• albuminurian eli proteinurian vähentäminen

• diabeteksen optimaalinen hoito

• sydän- ja verisuoniriskin vähentäminen

• elektrolyyttihäiriöiden hoito

• nestetasapainon hallinta

• renaalisen anemian hoito

• mineraali- ja luuaineenvaihdunnan häiriöiden hoito

Sopiville potilaille ovat muun muassa ACE:n estäjät eli angiotensiinireseptorin salpaajat (sartaanit) ja SGLT2:n estäjät tärkeässä roolissa munuaisten suojelussa.

Konkreettinen hoito on sovitettava munuaisten toimintaan, kaliumarvoihin, verenpaineeseen ja yksilöllisiin liitännäissairauksiin.

Lääkkeet munuaisten toiminnan ollessa heikentynyt

Kroonisessa munuaisten vajaatoiminnassa koko lääkityksen säännöllinen tarkistaminen on erityisen tärkeää.

Monet lääkeaineet erittyvät osittain tai pääosin munuaisten kautta, ja niiden annostusta on tarvittaessa mukautettava munuaisten toiminnan ollessa heikentynyt.

Tietyt aineet voivat rasittaa munuaisia lisää. Näihin kuuluvat esimerkiksi eräät kipulääkkeet, jotka kuuluvat tulehduskipulääkkeisiin (NSAID-lääkkeet).

Lääkkeitä ei kuitenkaan pidä lopettaa tai muuttaa itsenäisesti ilman lääkärin kanssa käytyä keskustelua.

Ravitsemus ja elämäntavat

Vaiheesta riippuen voidaan tarvita yksilöllisiä suosituksia seuraavista:

• suolan saanti

• proteiinin saanti

• kalium

• fosfaatti

• juomamäärä

• kehonpaino

• fyysinen aktiivisuus

Nesteen, kaliumin tai proteiinin yleinen voimakas rajoittaminen ei ole mielekästä jokaiselle potilaalle. Ravitsemus on sovitettava munuaisten toimintaan, laboratorioarvoihin ja liitännäissairauksiin.

Pitkälle edennyt munuaisten vajaatoiminta

Kun munuaisten toiminta on hyvin voimakkaasti heikentynyt, aineenvaihduntatuotteita ja nestettä voi kertyä elimistöön yhä enemmän.

Se voi johtaa uremiaan johon liittyy oireita kuten:

• voimakas väsymys

• pahoinvointi ja oksentelu

• ruokahaluttomuus

• kutina

• neurologiset muutokset

• nesteylikuormitus

• hengitysvaikeudet

Pitkälle edenneessä munuaisten vajaatoiminnassa voi tulla tarpeelliseksi munuaisten korvaushoito.

Näihin kuuluvat:

• hemodialyysi

• peritoneaalidialyysi

• munuaissiirto

Dialyysin aloittaminen ei perustu pelkästään yksittäiseen eGFR-arvoon, vaan kokonaisvaltaiseen kliiniseen tilaan, laboratorioarvoihin ja olemassa oleviin komplikaatioihin.

Homöopatia Dr. Banerjin mukaan

Homöopatiassa Dr. Banerjin mukaan erilaisissa kroonisissa munuaisvaivoissa käytetään Banerji-protokollien mukaisesti määritettyjä homöopaattisia lääkeaineita ja potensseja.

Luotettavaa kroonisesti heikentyneen munuaistoiminnan paranemista tai kroonisen munuaisten vajaatoiminnan etenemisen estämistä homöopaattisten lääkeaineiden avulla ei ole tieteellisesti osoitettu.

Välttämätön nefrologinen hoito sekä säännölliset eGFR:n, albuminurian eli proteinurian, elektrolyyttien ja verenpaineen seurannat siksi niitä ei saa korvata tai lykätä.

Tärkeä huomautus

Kroonista munuaisten vajaatoimintaa tulee seurata säännöllisesti lääkärin tai nefrologin toimesta.

Jos virtsan eritys on voimakkaasti vähentynyt tai puuttuu, hengenahdistus lisääntyy, esiintyy voimakkaita turvotuksia, tajunnan häiriöitä, voimakasta yleiskunnon heikkenemistä tai epäillään vakavaa elektrolyyttihäiriötä, vaaditaan nopea tai välitön lääketieteellinen selvitys.

Tämän sivun tiedot ovat tarkoitettu ainoastaan yleiseen tiedottamiseen eivätkä ne korvaa lääkärin neuvontaa, diagnoosia tai hoitoa.

Ainesosat: Medorrhinum, Lycopodium, Cantharis, Aconitum napellus, Antimonium crudum, Conium maculatum