Hyperparatyreoosi – lisäkilpirauhasten liikatoiminta "tuki" homeopatia Dr. Banerjin mukaan

Dr. Banerjin protokollat

Hyperparatyreoosi – lisäkilpirauhasten liikatoiminta

Hyperparatyreoosi on hormonaalinen sairaus, jossa lisäkilpirauhaset tuottavat liikaa parathormonia (PTH).

Parathormonilla on keskeinen rooli kalsium- ja fosfaattitasapainon säätelyssä. Pysyvästi kohonnut parathormonipitoisuus voi vaikuttaa erityisesti luihin, munuaisiin ja kivennäisaineenvaihduntaan.

Miten hyperparatyreoosi syntyy?

Eri muotoja erotetaan toisistaan:

• Primaari hyperparatyreoosi: Syy on suoraan lisäkilpirauhasissa. Usein kyseessä on yhden lisäkilpirauhasen hyvänlaatuinen adenooma, harvemmin useiden rauhasten suurentuminen.

• Sekundaari hyperparatyreoosi: Lisäkilpirauhaset tuottavat lisääntynyttä PTH:ta reaktiona pitkään jatkuneeseen kalsiumin puutteeseen tai kalsium-fosfaattiaineenvaihdunnan häiriöön. Yleinen syy on krooninen munuaissairaus; myös voimakas D-vitamiinin puutos voi olla osatekijänä.

• Tertiaari hyperparatyreoosi: Pitkään jatkuneen sekundaarin hyperparatyreoosin jälkeen lisäkilpirauhaset voivat tuottaa yhä itsenäisemmin PTH:ta.

Mitä vaikutuksia liiallisella parathormonilla on?

Primaarissa hyperparatyreoosissa lisääntynyt PTH:n vaikutus johtaa usein kohonneeseen veren kalsiumpitoisuuteen (hyperkalsemia). Samanaikaisesti luista voi vapautua lisääntynyttä kalsiumia.

Mahdollisia seurauksia ovat:

• Osteoporoosi ja heikentynyt luun lujuus

• Luusto- ja nivelvaivat

• Munuaiskivet

• lisääntynyt virtsaaminen ja voimakas jano

• Väsymys ja lihasheikkous

• Ummetus ja muut maha-suolikanavan vaivat

• Keskittymis- ja suorituskyvyn häiriöt

• voimakkaassa hyperkalsemiassa sydämen rytmihäiriöt ja neurologiset vaivat

Monilla potilailla on aluksi kuitenkin ei lainkaan tai vain vähän vaivoja.

Luustomuutokset – osteitis fibrosa cystica

Vakavassa, pitkään jatkuneessa hyperparatyreoosissa voi syntyä voimakkaita luustomuutoksia. Näitä kutsutaan nimellä osteitis fibrosa cystica.

Historiallisesti tästä on käytetty myös nimitystä osteodystrophia fibrosa generalisata von Recklinghausen. Tätä sairautta ei saa sekoittaa neurofibromatoosi tyyppi 1:een, jota kutsutaan myös nimellä Morbus von Recklinghausen.

Diagnoosi

Diagnoosin kannalta erityisen tärkeitä laboratorioarvoja ovat:

• Parathormoni (PTH)

• Kalsium

• Fosfaatti

• D-vitamiini

• Munuaisten toiminta

Löydöksistä riippuen voidaan lisäksi tehdä luuntiheysmittauksia, munuaistutkimuksia sekä lisäkilpirauhasten kuvantamistutkimuksia.

Hoito

Hoito määräytyy syyn mukaan. Primaarissa hyperparatyreoosissa voi erityisesti vastaavien löydösten yhteydessä olla tarpeen sairaan lisäkilpirauhasen kirurginen poisto.

Sekundaarissa hyperparatyreoosissa hoidon keskiössä on taustalla olevan kalsium-, fosfaatti- ja D-vitamiiniaineenvaihdunnan häiriön tai munuaissairauden hoito.

Homeopatia Dr. Banerjin mukaan

Homeopatiassa Dr. Banerjin mukaan eri sairaus- ja vaivatiloihin käytetään Banerjin protokollien mukaisesti määritettyjä homeopaattisia lääkeaineita ja potensseja.

Sairaalloisesti kohonneen parathormoni- tai kalsiumpitoisuuden luotettavaa normalisoimista tai lisäkilpirauhasen adenooman hoitamista homeopaattisilla valmisteilla ei ole tieteellisesti osoitettu. Tarvittavaa endokrinologista diagnostiikkaa ja hoitoa ei siksi tule korvata tai viivyttää.

Tärkeä huomautus

Merkittävästi kohonneet kalsiumarvot voivat erityisesti voimakkaan heikkouden, oksentelun, kuivumisen, sekavuuden, tajunnanhäiriöiden tai sydämen rytmihäiriöiden yhteydessä olla lääketieteellinen hätätilanne.

Tämän sivun tiedot ovat ainoastaan yleistä tietoa eivätkä korvaa lääkärin neuvoja, diagnoosia tai hoitoa.

Ainesosat: Bromum, Iodum, Crataegus