Säärien ihohaavaumat suonikohjujen vuoksi – venoosinen ulcus cruris (avoin sääri) "tuki" homeopatia Dr. Banerjin mukaan

Tohtori Banerjin protokollat

Säärien ihohaavaumat suonikohjujen vuoksi – laskimoperäinen säärihaava (avoin jalka)

Laskimoperäinen säärihaava, josta käytetään arkikielessä usein nimitystä avoin jalka , on krooninen ihohaavauma sääressä, joka syntyy yleensä kroonisen laskimovajauksen ja voimakkaiden suonikohjujen (varikoiden) seurauksena.

Kun jalkojen laskimoläpät eivät enää sulkeudu riittävästi, veri ei enää kulkeudu tehokkaasti takaisin sydämeen. Laskimojärjestelmän paine nousee. Tämä pysyvästi kohonnut laskimopaine voi vähitellen vaurioittaa ihoa ja ihonalaiskudosta ja johtaa lopulta kroonisen haavauman syntymiseen.

Miten suonikohjut aiheuttavat ihohaavaumia?

Terveissä jalan laskimoissa laskimoläpät huolehtivat siitä, että veri kulkeutuu sydämen suuntaan.

Suonikohjujen eli kroonisen laskimovajauksen yhteydessä nämä läpät eivät enää osittain sulkeudu riittävästi. Veri pysähtyy jalkoihin.

Tästä voi seurata:

• jalkojen krooninen turvotus

• kohonnut paine laskimoissa

• nesteen kertyminen kudoksiin

• krooniset tulehdusreaktiot

• ihon muutokset

• kudoksen hapen- ja ravinnonsaannin heikkeneminen

Edistyneessä vaiheessa jo pieni vamma voi riittää synnyttämään haavan, joka paranee vain vaikeasti.

Tyypillinen sijainti

Laskimoperäisiä ihohaavaumia esiintyy erityisen usein sääressä sisemmän kehräsluun alueella .

Ne voivat kuitenkin taudin edetessä levitä laajemmille alueille sääressä.

Tyypilliset vaivat ja ihomuutokset

Jo ennen avoimen haavauman syntymistä voi esiintyä kroonisen laskimovajauksen merkkejä.

Niihin kuuluvat:

• näkyvät suonikohjut

• raskaat tai väsyneet jalat

• turvotus, erityisesti nilkkojen alueella

• kiristystunne

• kutina

• ruskehtavat ihovärjäytymät

• kuiva tai tulehtunut iho

• ihon ja ihonalaiskudoksen kovettuminen

• huonosti paranevat pienet vammat

Olemassa olevan haavauman yhteydessä voi lisäksi esiintyä:

• avoimia, osittain laaja-alaisia haavoja

• märkiviä haavapintoja

• haavaeritettä

• kipua

• arkoja haavan reunoja

• ihotulehduksia ympäröivällä alueella

• lisäinfektion yhteydessä märkää tai epämiellyttävää hajua

Krooninen laskimovajaus

Laskimoperäinen säärihaava on usein kroonisen laskimovajauksen (CVI).

edistynyt vaihe. Suonikohjujen lisäksi myös aiemmat syvät laskimotukokset ja niistä syntyneet laskimoläppävauriot voivat aiheuttaa kroonisen laskimonpoistohäiriön.

Diagnoosi

Ennen säärihaavan hoitoa on selvitettävä, onko kyseessä todella laskimoperäinen syy.

Diagnostiikkaan voivat kuulua:

• jalkojen ja haavan tutkiminen

• suonikohjujen ja ödeemien arviointi

• laskimoiden duplex- eli dopplertutkimus

• valtimoverenkierron tutkimus

• nilkkavaltimoindeksi (ABI) aiheen sitä edellyttäessä

• tarvittaessa mikrobiologinen tutkimus infektioepäilyssä

• epätavallisten tai parantumattomien haavojen yhteydessä tarvittaessa kudosnäyte

Tutkimus valtimoverenkierto on erityisen tärkeä, koska pelkästään laskimoperäisten lisäksi voi esiintyä myös valtimoperäisiä tai sekamuotoisia valtimo-laskimoperäisiä haavaumia.

Hoito

Hoidolla on kaksi keskeistä tavoitetta: olemassa olevan ihohaavauman tulee parantua ja samalla on hoidettava taustalla oleva laskimoveren pysähtyminen on hoidettava.

Tärkeimpiin toimenpiteisiin kuuluvat löydöksen mukaan:

• ammattimainen haavanhoito

• sopivat nykyaikaiset haavasidokset

• haavan säännöllinen puhdistus

• tarvittaessa kuolleen kudoksen poisto

• kliinisesti merkittävän infektion hoito

• liike ja pohjelihaspumpun aktivointi

• jalkojen kohottaminen

• kroonisen laskimoperäisen vajaatoiminnan hoito

kompressiohoito

Pääosin laskimoperäisesti aiheutuneen ulcus cruriksen yhteydessä kompressiohoito kuuluu tärkeimpiin hoitotoimenpiteisiin.

Kompressiosidosten tai sopivien lääketieteellisten kompressiojärjestelmien avulla tuetaan laskimoveren paluuvirtausta ja vähennetään laskimojärjestelmän painetta.

Ennen voimakkaampaa kompressiota on erityisesti epäiltäessä samanaikaista valtimoverenkiertohäiriötä tarkistettava valtimoverenkierto.

Suonikohjujen hoito

Löydöksen mukaan voi lisäksi olla tarkoituksenmukaista hoitaa sairaita laskimoita kohdennetusti.

Mahdollisia menetelmiä ovat esimerkiksi:

• endovenoosiset termiset menetelmät

• kovetus (skleroterapia)

• suonikohjujen kirurginen hoito

• muut verisuonilääketieteelliset menetelmät

Taustalla olevan laskimosairauden hoito voi myös auttaa vähentämään riskiä uusille ihohaavaumille vähentämiseen.

Ennaltaehkäisy paranemisen jälkeen

Myös täydellisen paranemisen jälkeen on kohonnut riski, että ulcus uusiutuu.

Tärkeitä toimenpiteitä voivat siksi olla:

• johdonmukainen kompressio lääkärin suosituksen mukaisesti

• säännöllinen liikunta

• pohjelihasten aktivointi

• pitkien liikkumattoman istumisen tai seisomisen jaksojen välttäminen

• huolellinen ihonhoito

• pienten vammojen varhainen hoito

• olemassa olevien suonikohjujen seuranta ja hoito

Tohtori Banerjin mukainen homeopatia

Homeopatiassa Tohtori Banerjin mukaan käytetään erilaisissa iho-, haava- ja verisuonivaivoissa määrättyjä homeopaattisia lääkeaineita ja potensseja Banerji-protokollien mukaisesti.

Luotettavaa paranemista laskimoperäisestä ulcus cruriksesta tai kroonisesta laskimoperäisestä vajaatoiminnasta homeopaattisten lääkeaineiden avulla ei ole tieteellisesti osoitettu.

Välttämätöntä ammattimaista haavanhoitoa, kompressiohoitoa ja verisuonilääketieteellistä hoitoa ei siksi saa korvata tai viivästyttää.

Tärkeä huomautus

Krooninen tai äskettäin syntynyt avoin säärihaava tulee selvittää lääkärin tai verisuonilääketieteen asiantuntijan toimesta, koska laskimoperäiset, valtimoperäiset, diabeettiset ja muut syyt on erotettava toisistaan.

Jos punoitus, ylikuumeneminen, turvotus, märkä, epämiellyttävä haju, voimakas kipu, musta tai kuollut kudos, kuume tai vilunväristykset lisääntyvät nopeasti vaaditaan nopea lääketieteellinen selvitys.

Tämän sivun tiedot on tarkoitettu ainoastaan yleiseen tiedottamiseen eivätkä ne korvaa lääkärin neuvontaa, diagnoosia tai hoitoa.

Ainesosat: Hamamelis, Arnica